Ensimmäinen ilta

-      -  Mikä tuo on?

-       - Kuulostaa kyyhkyseltä.

-      -  Ei ole kyyhkynen. Kuuntele, miten se vastaa tuolle toiselle. Minä veikkaisin naaraskäkeä.

-       - Eihän käki tuolta kuulosta.

-       - Mutta soitimella oleva naaraskäki voi hyvinkin kuulostaa.

Tällainen keskustelu käytiin kolmen kaupunkilaisen kesken, kun he saapuivat omalle mökilleen ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen. Valon määrä hämmensi pitkään, eikä öisiä ääniä voinut olla kuuntelematta. Ihan kuin ei olisi koskaan aiemmin oleillut luonnossa.

Olemme talven jälkeen käyneet mökillämme jo useaan kertaan. Kävimme ensimmäisen kerran tosissaan jo pääsiäisenä, jolloin maassa oli vielä polviin saakka lunta. Kaadoimme puita, pätkimme niitä ja raahasimme lumessa tarpoen. Seuraava kerta oli vapun maissa, jolloin teimme pohjatyöt tulevaa saunaa varten. Kaivuri kävi kaivamassa suuren kuopan, johon sitten kärräsimme arviolta toistasataa kärryllistä soraa. Helatorstain tienoilla pääsimme jo pystyttämään saunan seinät ja katon. Onneksi olimme tajunneet kutsua talkooväkeä avuksi.

Nyt touko- ja kesäkuun vaihteessa kuitenkin vietimme ensimmäisen illan ja yön mökillä. Aiemmat työpäivät olivat loppuneet siihen, kun starttasimme auton kohti kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa mummolaa, jossa on hyvä sauna ja mukavat majoitustilat kaikille. Oli tietenkin mukavaa istahtaa raskaan päivän jälkeen saunan lauteille ja katsella illalla ennen nukahtamista viihdeohjelmia televisiosta, mutta kieltämättä siirtymiset veivät ison osan tehokkaasta työpäivästä. Päivät täyttyivät saunan rakentamisesta, mutta kukaan ei ehtinyt kiinnittää huomiota muuhun mökkiin. Peitot ja matot roikkuivat edelleen kerrossängyn kaiteilla ja hiirenpapanat saivat lojua vapaasti työtasolla. Vasta yön viettäminen mökillä saa aikaan sen, että paikkaa ehtii laittaa akuuttia rakentamista pidemmälle.

Ensimmäinen ilta omalla mökillä on kuitenkin aina maaginen. Vaikka se toistuu joka vuosi, aina tuntee itsensä yhtä amatööriksi. Yhtäkkiä ei enää osaa sytyttää kaasugrilliä, ei muista, mihin on laittanut veneen avaimen, eikä osaa pitää hyttysiä pois mökistä. Sängyt ovat myös kylmiä ja kosteita, tavarat ovat pitkin paikkoja, eikä perusruokatarpeita ole lähettyvilläkään.

Silti mikään ei voita sitä, kun istuu illalla hämärän hiljalleen saapuessa ulkona, ja kuuntelee ympäröiviä ääniä. Linnut ovat aina yhtä omituisia, jos eivät satu olemaan joutsenia tai kuikkia, mutta aina niiden ääntä jaksaa kuunnella. Aina myös jaksaa haltioitua siitä, kuinka ilta-aurinko näkyy tiettyjen kahden puun välistä ennen kuin laskee kokonaan mailleen. Sieltä puiden välistä se valaisee otsan, kun sattuu sopivasti päänsä asettelemaan.

Kevään ensimmäisen illan myös unohtaa nopeasti. Elokuuhun mennessä kaikki on jo rutiinia, eikä edes nopea pimeän saapuminen vaikeuta oloa. Vessaan lähtiessään ottaa ihan totutusti lyhdyn matkaan ja väistelee sammakot mennessään. Yöksi myös ottaa pienen lampun tyynyn viereen, kun jompikumpi lapsista  herää yöllä kuitenkin. 

Toukokuussa kaikki tämä on kuitenkin vielä kaukana, ja tilalla on tunne jostain uudesta ja houkuttelevasta. Jopa lapset jaksavat vielä toukokuussa selittää sitä, kuinka yön viettäminen mökillä on hauskinta mitä he tietävät. Elokuuhun mennessä he ovat täysin valmiita siirtymään ensimmäisen kyydin mukana mummolaan, jossa modernit mukavuudet odottavat. Toukokuussa ensimmäisenä iltana hekin kuitenkin jaksavat vielä aistia ja ihastella.