Ihminen on sosiaalinen olio. Aikuisikään mennessä hän ehtii tutustua valtavaan määrään ihmisiä. Joistakin tulee hyviä ystäviä, kun taas toiset jäävät tuttavuuden asteelle. Kaupungilla kohdatessa aina miettii moikatessaan, että ”oliko tuo nyt sieltä vanhempainyhdistyksestä vai onko se joku entinen työkaveri?” Minä olen tavannut Antin vain pari kertaa, mutta puhelimessa olemme käyneet monta keskustelua pohtien ympäristöä, tulevaisuutta ja maailmaa ylipäätään. Antti on mökkikuntamme rakennustarkastaja.
Antti on suurin piirtein ikäiseni suomalainen mies. Hän on kunnan virkamies, joka mitä ilmeisimmin tykkää viettää kahvitauot työkavereidensa kanssa. Hän pukeutuu rennon tyylikkästi farkkuihin ja kauluspaitaan, mutta toisaalta lähtee samoissa vaatteissa myös umpimetsään. Hänellä on erittäin pätevä sihteeri Liisa, joka tietää asioista paljon häntä enemmän. Ehkä parasta Antissa onkin juuri se, että hän ei uskottele tietävänsä enempää kuin oikeasti tietää. Hassua Antissa on se, etten ole koskaan nähnyt häntä kumisaappaat jalassa, vaikka epäilemättä hän joutuu viettämään aika paljon työajastaan erilaisilla tonteilla tuijottamassa kaukaisuuteen ja kuuntelemassa tontinomistajien suuria visioita tulevaisuuden suhteen. Ihme, jos hänen sukkansa eivät ole koskaan kastuneet.
Minä olen joutunut Antin kanssa tekemisiin meidän poikkeuslupamme kanssa. Tiesimme tonttia ostaessamme, ettei sinne saisi rakentaa mitään alle 65 metriä rannasta. Ensin kuvittelimme sen johtuvan rantarakentamisen säännöistä, sillä järvemme rannat on rakennettu hyvin täyteen. Jossain vaiheessa Antti kertoi, että meidän tonttimme on määritelty metsänhoitoalueeksi, minkä johdosta yritimme kehitellä kaikenlaisia perusteita sille, miksi metsänhoitoalueelle pitäisi rakentaa sauna. Lopulta Antin sihteeri osasi valottaa sen, että tonttimme on kaavoitettu niin, että se koostuu rakennuspaikasta, joka alkaa 65 metriä rannasta, sekä rantakaistaleesta, joka on liitetty tonttiin kompromissina, mutta joka ei millään tavalla liity rakennuspaikkaan. Tämän yksityiskohdan perusteella ELY-keskuksen päättäjämme on tullut siihen johtopäätökseen, ettei meillä ole mitään perusteita rakentaa saunaa rakennuspaikkaa lähemmäs rantaa. Nyt vielä pohdimme sitä, laittaisimmeko kuitenkin poikkeuslupahakemuksen keskukseen, sillä pahimmassa tapauksessa häviäisimme siinä 300 euroa.
Toinen vaihtoehto on hakea kaavanmuutosta, joka ilmeisesti on vielä hankalampi prosessi. Kaavan on tehnyt eräs yritys Helsingissä, vaikka kohde on yli 200 kilometriä pois koko kaupungista. Tuossa yrityksessä on mies nimeltä Pertti, joka tietää asiasta kaiken. Nyt tavoitteenani on soittaa Pertille ja kysyä häneltä, onko meillä mitään mahdollisuuksia kaavanmuutokseen, vai täytyykö meidän haudata haaveet rantasaunasta. Antin toimivaltuudet ovat ylittyneet jo varmasti, seuraavaksi täytyy testata Pertin.
Mielessämme olemme jo valmistautuneet siihen, että rantasaunaa emme saa, vaan sauna kohoaa korkealle mäelle, josta on näkymä ympäri järven. Taidamme kuitenkin koetella onneamme ja laittaa ensin hieman tuunatun hakemuksen ELY-keskukseen sille tädille, joka jo suhtautui skeptisesti suunnitelmiimme. Sen jälkeen katsomme, mitä kaavan muutos aiheuttaisi ja kuinka monta vuotta siinä projektissa kestäisi. Jonkinlaisen saunan aiomme kuitenkin rakentaa seuraavien vuosien aikana, sillä pelkkä telttasauna ei ainakaan viime kesänä vielä vakuuttanut.
Sen verran olen kuitenkin tässä prosessissa oppinut, että ELY-keskuksen Eeva-Liisaan (tai Marja-Leenaan tai johonkin muuhun kaksiosaisen nimen omistavaan naisihmiseen) minä en saa yhteyttä, vaikka haluaisin, sillä hän kuuluu päättävään elimeen. Anttiin minä sen sijaan saan yhteyden, ja hänen kännykkänumeronsa on minulla puhelimen muistissa. Antille on helppo soittaa asiassa kuin asiassa, sillä kuulen hänen äänestään, ettei hänellä oikeasti ole valtuuksia päättää oikeasti mistään, ja ainakin hänen pitää tarkistaa Liisalta. Silti hänen kanssaan on kiva jutella. Nyt minua oikeasti jännittääkin eniten tämä Pertti: miltä hän kuulostaa puhelimessa ja tuleeko hänestä uusi nimi minun tuttavien listalleni. Puhunko kohta ystävällisesti Pertistä ja laitanko hänen numeronsa kännykkäni muistiin, vai jääkö keskustelumme ainutkertaiseksi kokemukseksi. Se on kuitenkin pakko myöntää, että minun tutuistani hyvin pieni osa on yhtä asiantuntevia rakentamisen alalla kuin Antti. Hänet pidän ehdottomasti muistissa.
