Viimekesäisten telttasaunakokeilujen jälkeen varmistui se, että oikea sauna pitäisi saada mahdollisimman pian. No, eihän siinä muuta kuin soitto Honkarakenteelle ja palikat tontille, niinkö? Voi kunpa se olisikin noin yksinkertaista, mutta meidän projektillemme tyypillisesti asiat paisuvat alkuperäisistä ajatuksista aina vähintään puolella.
Saunan rakentamisen meidän tontille tekee monimutkaiseksi kaava. Tontilla on yleiskaava, jonka mukaan sinne ei saa rakentaa mitään 65 metriä lähemmäs rantaa. Ensin luulimme kiellon johtuvan siitä, että ranta on rakennettu liian täyteen, ja keksimme kasan hyviä selityksiä rantarakentamisen välttämättömyydelle. Seuraavaksi selvisi, että tontti on määritelty metsänsuojelualueeksi, minkä jälkeen keksimme uuden kasan hyviä selityksiä sille, miksi rakentaminen lähemmäs rantaa itse asiassa suojelee metsää. Vasta vierailu rakennustarkastajan toimistolla selvensi meille sen, että rakentamiskielto johtuu siitä, että tontin rakennuspaikaksi on kaavaan määritelty tontin yläosa, ja rantaan ulottuva kaistale on vain lisää sille. Rakentamisluvan saaminen vaatii siis joko poikkeusluvan, jonka myöntää Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (eli tuttavallisemmin ELY), tai hankalimmassa tapauksessa tarvitsemme kaavamuutoksen, jonka taas hoitaa jokin yritys nimeltä Carthagon.
Minun kaltaiseni kaupunkieläjä ei tiedä maanomistamisesta mitään. Tähän asti en ole tarvinnut tietoa rakennuspaikan määritelmästä, rakennustarkastajan roolista tai siitä, kuinka rakennustarkastajan sihteeri oikeasti tietää kaikki asiat. Nyt olen oppinut kaiken tämän ja paljon enemmän. Olen oppinut, että ELY-keskuksen päätöksentekijä, joka ensimmäisen sanomisen mukaan saattaa olla ihan kuka tahansa, onkin yhtäkkiä puhelinsoiton päässä, ja antaa neuvoja asiassa etenemisessä. Olen myös oppinut, että minun mökkikunnassani rantasauna saa olla korkeintaan 30 m2, joten yhtään suuremmalle on lupaa turhaa hakeakaan. Olen myös oppinut aika monta reittiä, jota meidän tapauksemme voi nyt kulkea ilman, että minä pystyn vaikuttamaan siihen mitenkään.
Tällä hetkellä tilanne on se, että minulla on hienossa muovikansiossa iso kasa täytettyjä poikkeuslupapapereita. Minulla on hakemus, iso kasa liitteitä, vielä isompi kasa perusteluja, sekä toisen mökkinaapurimme allekirjoitus lupalapussa. Toisen naapurin allekirjoitusta ei ole, sillä vaikka hän ei hanketta vastustakaan, hän ei halua laittaa allekirjoitusta ennen kuin kaikki muu tarvittava tieto on kasassa. Minun täytyy mitä ilmeisimmin siis taas seistä pari tuntia toppatakki päällä hänen eteisessään kuuntelemassa muisteluita, ennen kuin allekirjoitus on minun.
Minun asiani on nyt ennen kaikkea yhden ihmisen käsissä, ja hänen nimensä on Marja-Liisa tai Marja-Leena, tai jokin vastaava kaksiosainen naisen nimi. Hän on luvannut käydä läpi kirjoittamiani tarinoita siitä, miksi saunamme tulisi olla edes näköetäisyydellä rantaan, ja kertoa, kannattaako minun koskaan lähettää sitä muovikansiota, saati käydä naapurin eteisessä hikoilemassa. Jos hänen vastauksensa on jyrkkä ei, minun seuraava siirtoni on ryhtyä googlettamaan sanaparia ”kaavan muutos”. Sen verran tiedän, että hameen kaavan muutokseen löytyy monia linkkejä internetistä, mutta sitä en taida tarvita nyt. Olen edelleen toiveikkaalla mielellä sen suhteen, että ensi kesänä saisin mieluummin pukeutua remonttishortseihin kuin hameeseen.
