Lasten kanssa

Tiedättekö minkä lauseen lapsi oppii ensimmäisenä sanomaan? ”Äiti, mulla ei ole mitään tekemistä.” Tai siltä ainakin tuntuu. Meidän kolmevuotiaamme suusta se pääsee hyvinkin helposti, samoin kuin lause ”täällä on liikaa ötököitä”. Näitä lauseita on kuultu erityisen paljon tänä kesänä, kun olemme ottaneet uuden vaihteen kesämökkeilyssä ja ryhtyneet harrastamaan sitä omalla mökillä hieman vaatimattomammissa puitteissa.

Minusta itsestäni tuntuu, että kesämökki on tulvillaan jännittäviä asioita, joita voi tehdä. Esimerkiksi voi etsiä ötököitä, kerätä mustikoita suoraan suuhun, rakentaa kaupunkia valtavaan hiekkakasaan tai kiipeillä kivillä. Ainoa huvitus, jota Isosisko on jaksanut muutamaa minuuttia kauemmin, on uiminen. Sitä taas ei voi tehdä niin paljon kuin hän haluaisi, sillä langanlaiha tyttö alkaa heti täristä kylmästä lämpimänäkin päivänä. Kuinka ihmeessä siis selviämme tulevat kesät, kun mökillä pitäisi rakentaa ja laittaa, mutta lapset eivät keksi mitään tekemistä?

Ensimmäinen ratkaisu on ollut raahata mökille enemmän leluja kuin sinne sovinnolla mahtuu. Mukaan on otettu kaikenlaisia pelejä, hiekkaleluja, rantaleluja sekä kaikki nuket, jotka mukaan haluavat lähteä. Olemme jopa kuljettaneet muovilaatikollista Barbeja, jotka ovat jo pelastaneet ainakin yhden sadepäivän.

Toinen ratkaisu on ollut laaja oman mielikuvituksen käyttö. Vessatyömaalla oli rakennusvaiheessa tytölle vähemmän tekemistä, mutta maalausvaiheessa innostin häntä puuhailemaan vessassa. Hän muun muassa lakaisi mielellään lattiaa, enkä vieläkään saa mennä vessaan kengät jalassa. Olen myös kerran maalatessani laulanut Leevi & the Leavingsin Pohjois-Karjalaa luuppina tytön istuessa samaan aikaan potalla. Hän istui potalla ennätyksellisen kauan, mutta minä sain seinät maalattua sisäpuolelta. Tällä hetkellä olemme rakentaneet terassityömaalle tukipuista trapetseja. Valmiin lattian päälle sijoitetut puunjärkäleet ovat mainioita kävelyalustoja, joissa riittää haastetta, mutta pudotusta ei ole kuin kymmenen senttiä. Itse kävelen trapetsilla kaikki vapaat hetket, jotta saan hänet kävelemään niillä silloinkin, kun minä ruuvaan lautoja kiinni.

Seuraavaksi olemme ajatelleet ottaa vakavat keinot käyttöön ja sijoittaa leikkimökkiin. Leikkimökin hankinnassa on sekin taka-ajatus, että Jalotakan malli on niin tilava, että se toimii samalla vierasmajana. Saisimme siis sijoitettua sinne paitsi Isosiskon toivomat kaupan ja kahvilan, myös lisäsängyn vieraille. Leikkimökin ympäristöön voisi myös hankkia keinun ja jotain muita lasten vempeleitä, jolloin alue toimisi lasten omana paikkana.

Sen verran realisti olen, että tiedän leikkimökkikuumeen laantuvan heti, kun sellainen tontille ilmestyy. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että saamme siitä joka tapauksessa lisää majoitustilaa sekä varaston kaikille niille lasten leluille, joita mukana pitää olla. Ja pidän yllä pientä toivonkipinää siitä, että leikkimökki ja muut lelut innostaisivat edes joskus omaan leikkiin siellä. Lopun ajan minä sitten laulan tai kävelen trapetsilla, jotta työt tulevat tehtyä.

On täysin ymmärrettävää, että lapsen mielestä on harvinaisen tylsää tulla keskelle metsää, kun kaikki vain paiskivat töitä, eikä kukaan ehdi leikkimään. Täytyy siis muistaa se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu lapsen tylsyyteen eli leikkiä hänen kanssaan. Se ei nimittäin tee pahaa itsellekään kaiken sahaamisen, naulaamisen ja maalaamisen lomassa. Olisihan se kauheaa käyttää kaikki hienot mökkipäivät pelkkään raatamiseen, kun trapetsilla käveleminen on oikeasti kivaa!