Lasten kanssa

Tiedättekö minkä lauseen lapsi oppii ensimmäisenä sanomaan? ”Äiti, mulla ei ole mitään tekemistä.” Tai siltä ainakin tuntuu. Meidän kolmevuotiaamme suusta se pääsee hyvinkin helposti, samoin kuin lause ”täällä on liikaa ötököitä”. Näitä lauseita on kuultu erityisen paljon tänä kesänä, kun olemme ottaneet uuden vaihteen kesämökkeilyssä ja ryhtyneet harrastamaan sitä omalla mökillä hieman vaatimattomammissa puitteissa.

Minusta itsestäni tuntuu, että kesämökki on tulvillaan jännittäviä asioita, joita voi tehdä. Esimerkiksi voi etsiä ötököitä, kerätä mustikoita suoraan suuhun, rakentaa kaupunkia valtavaan hiekkakasaan tai kiipeillä kivillä. Ainoa huvitus, jota Isosisko on jaksanut muutamaa minuuttia kauemmin, on uiminen. Sitä taas ei voi tehdä niin paljon kuin hän haluaisi, sillä langanlaiha tyttö alkaa heti täristä kylmästä lämpimänäkin päivänä. Kuinka ihmeessä siis selviämme tulevat kesät, kun mökillä pitäisi rakentaa ja laittaa, mutta lapset eivät keksi mitään tekemistä?

Ensimmäinen ratkaisu on ollut raahata mökille enemmän leluja kuin sinne sovinnolla mahtuu. Mukaan on otettu kaikenlaisia pelejä, hiekkaleluja, rantaleluja sekä kaikki nuket, jotka mukaan haluavat lähteä. Olemme jopa kuljettaneet muovilaatikollista Barbeja, jotka ovat jo pelastaneet ainakin yhden sadepäivän.

Toinen ratkaisu on ollut laaja oman mielikuvituksen käyttö. Vessatyömaalla oli rakennusvaiheessa tytölle vähemmän tekemistä, mutta maalausvaiheessa innostin häntä puuhailemaan vessassa. Hän muun muassa lakaisi mielellään lattiaa, enkä vieläkään saa mennä vessaan kengät jalassa. Olen myös kerran maalatessani laulanut Leevi & the Leavingsin Pohjois-Karjalaa luuppina tytön istuessa samaan aikaan potalla. Hän istui potalla ennätyksellisen kauan, mutta minä sain seinät maalattua sisäpuolelta. Tällä hetkellä olemme rakentaneet terassityömaalle tukipuista trapetseja. Valmiin lattian päälle sijoitetut puunjärkäleet ovat mainioita kävelyalustoja, joissa riittää haastetta, mutta pudotusta ei ole kuin kymmenen senttiä. Itse kävelen trapetsilla kaikki vapaat hetket, jotta saan hänet kävelemään niillä silloinkin, kun minä ruuvaan lautoja kiinni.

Seuraavaksi olemme ajatelleet ottaa vakavat keinot käyttöön ja sijoittaa leikkimökkiin. Leikkimökin hankinnassa on sekin taka-ajatus, että Jalotakan malli on niin tilava, että se toimii samalla vierasmajana. Saisimme siis sijoitettua sinne paitsi Isosiskon toivomat kaupan ja kahvilan, myös lisäsängyn vieraille. Leikkimökin ympäristöön voisi myös hankkia keinun ja jotain muita lasten vempeleitä, jolloin alue toimisi lasten omana paikkana.

Sen verran realisti olen, että tiedän leikkimökkikuumeen laantuvan heti, kun sellainen tontille ilmestyy. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että saamme siitä joka tapauksessa lisää majoitustilaa sekä varaston kaikille niille lasten leluille, joita mukana pitää olla. Ja pidän yllä pientä toivonkipinää siitä, että leikkimökki ja muut lelut innostaisivat edes joskus omaan leikkiin siellä. Lopun ajan minä sitten laulan tai kävelen trapetsilla, jotta työt tulevat tehtyä.

On täysin ymmärrettävää, että lapsen mielestä on harvinaisen tylsää tulla keskelle metsää, kun kaikki vain paiskivat töitä, eikä kukaan ehdi leikkimään. Täytyy siis muistaa se kaikkein yksinkertaisin ratkaisu lapsen tylsyyteen eli leikkiä hänen kanssaan. Se ei nimittäin tee pahaa itsellekään kaiken sahaamisen, naulaamisen ja maalaamisen lomassa. Olisihan se kauheaa käyttää kaikki hienot mökkipäivät pelkkään raatamiseen, kun trapetsilla käveleminen on oikeasti kivaa!

Maailman paras kesäkeittiö

Meidän perheessämme pidetään ruoasta. Aikana ennen lapsia teimme vähintään kerran viikossa todella hyvän aterian, joka nautittiin punaviinin kera. Nykyään hyvät ateriat ovat hieman yksinkertaistuneet ja saattavat tarkoittaa iltapalaa television ääressä tyttöjen vihdoin nukahdettua. Ateriat mukailevat usein lastenkin mieltymyksiä ja ne syödään viimeistään viideltä, kun Isosisko päiväkotipäivän jälkeen huutaa nälissään. Mökillä sen sijaan on mukavaa tehdä ruokaa auringon laskiessa metsän taa ja kuikan huudellessa järvellä. Ruoat porisevat hiljalleen grillissä tai sihisevät äänekkäästi pihvin osuessa kuumalle alustalle ja punaviini loistaa tummana ilta-aurinkoa vasten.

Olemme jo vuosia harjoitelleet sitä, kuinka paljon ruokaa täytyy ottaa mukaan viikon mökkeilyä varten, jotta saa joka ilta jotain muuta kuin grillimakkaraa, ja ennen kaikkea, että ruoat säilyvät koko viikon. Nyt omalla mökillämme ruoan säilytyskapasiteetti on vihdoin kohdallaan, kun ostimme kerralla hyvänkokoisen jääkaapin. Ruoan valmistus ei kuitenkaan ole yhtä yksinkertaista, sillä tilat ovat pienet, eivätkä välineetkään ole vielä tuttuja. Onneksi ostimme jo viime syksynä rautakaupan näytekappalegrillin, jonka sai huomattavasti normaalihintaa edullisemmin. Kummieno nukkui koko talven kolmen polttimon grilli sänkynsä vieressä, mutta tänä kesänä olemme kokanneet sillä monta hyvää ateriaa.

Pelkkä hyvä grilli ei kuitenkaan riitä. Ensimmäiseksi ongelmaksi nousi perunoiden ja kahviveden keittäminen, mikä grillissä kesti turhan kauan. Ratkaisimme sen ostamalla grillin viereen erillisen kaasukeittimen, joka onkin huomattavasti tehokkaampi. Toinen ongelma on grillin sijainti mökin terassilla. Ahtaan tilan voisi vielä kestää, mutta terassilla on mahdotonta tehdä ruokaa sen jälkeen kun joku on käynyt nukkumaan, sillä grilli sijaitsee aivan ikkunan vieressä. Nyt olemmekin rakentaneet irrallista terassia, josta piti tulla pieni alusta ruokaryhmälle ja grillille, mutta joka on lopulta paisunut 24 neliön suuruiseksi korokkeeksi kaiteineen ja portaineen. Grillin alusta on pinta-alaltaan siis lähes kaksinkertainen mökkiimme verrattuna. Terassi on nyt kuitenkin niin suuri ja tukeva, että siihen voi suuren pöytäryhmän lisäksi sijoittaa ruokailijoita suojaavan paviljongin sekä grillin, ja ehkä jopa teräksisen apupöydän. Saamme siitä toivottavasti hyvän paikan istua iltaa ja grillailla mahtavia eväitä. Ainakin näkymät ovat hienot järvelle ja auringonlaskuun päin.

Tulevaisuudessa aiomme kuitenkin rakentaa oikean kesäkeittiön. Perheemme pääkokki on visioinut siihen jo ainakin kattoa, jonkinlaisia seiniä ja muurattua grilliä. Mahdollisesti siihen voisi integroida myös savustuspöntön ja omat paikat muurinpohjapannulle ja tavalliselle ritilälle. Villeimmissä visioissa on pyöritelty myös muurattua uunia, jossa voisi paistaa vaikka pizzaa. Jamie Oliver kuulemma kokkasi sellaisella jossain ohjelmassaan. Maailman parhaan kesäkeittiön edellytyksenä on, että siellä on mahdollisuus kaikkeen: niin helppoon ja nopeaan ruoanlaittoon kuin pitkin iltaa jatkuvaan grillailuunkin. Jotenkin siihen pitäisi myös saada integroitua ruokailun jälkitila eli astioiden tiskaus ja siivoaminen. Keittiön läheisyydessä saisi olla suuri ruokapöytä, jonka saisi tarpeen tullen katettua sateen varalta ja ehkä myös suojattua hyttysiltä. Tilan pitäisi olla avoin, niin että kokki voisi samalla seurustella muiden kanssa.

Maailman parhaasta kesäkeittiöstä on ihana haaveilla, vaikkei olekaan mitään tietoa siitä, kuka sellaisen joskus osaisi rakentaa. Nyt on tyytyminen kaasugrilliin ja sivukeittimeen tai vaihtoehtoisesti tiilistä kasattuun nuotiopaikkaan, jossa kypsentyvät lähinnä makkarat ja hiillosperunat. Se on ainakin varmaa, että jatkamme hyvien ruoka-aineiden tuomista mökille ja kunnon aterioiden valmistamista. Onhan meillä kohta kunnon terassikin sitä varten!