Kompostori 49,90 euroa, kaasukeitin 59 euroa, kaksi kannellista muovilaatikkoa vaatteille 22 euroa. Puhumattakaan Sissi-kaminasta 200 euroa, Madrid-paviljongista 199 euroa ja kaasujääkaapista melkein 1000 euroa. Tai painekyllästetyistä terassilaudoista, torch-päisistä ruuveista ja kakkosnelosista, joihin on kulunut satanen toisensa jälkeen. Kesämökin varustaminen on kallista puuhaa.
Kun hankittavaa ja rakennettavaa on paljon ja rahavarat ovat vähissä, ei ole muuta keinoa kuin haalia ympärilleen vanhaa tavaraa. Muistan toki luvanneeni kesiä sitten, että jos minulla jonain päivänä on oma kesämökki, sinne ei todellakaan raahata kaikkea sitä rojua, mitä ei kotona enää haluta käyttää. Tänä kesänä olen joutunut syömään sanani ja kaivamaan kaapin kätköistä kaikenlaista puunaulakkoa, johon en olisi koskaan uskonut kajoavani.
Merkittävin vanhojen tavaroiden sijoituspaikka on astiakaappi. Vaikka Arabian lehtikuvioiset kahvikupit olisivat kuinka ihanat, on ollut kätevintä haalia kasaan setti vanhoja astioita niin omista kuin muidenkin varastoista. Onneksi Vaarilla on jo pitkään ollut paha tapa huutaa kotikylän huutokaupasta pahvilaatikoittain tavaraa muutamalla eurolla. Niistä laatikoista on löytynyt vino pino lautasia, laseja ja aterimia. Kotoa toimme opiskeluaikana ostetut kattilat, joiden tilalle ostimme vihdoin uudemmat versiot, sekä kasan veitsiä ja kahvimukeja, joita oli kertynyt nurkkiin. Astiaston ylpeys ovat kuitenkin vihreät sinappilasit, jotka lähes ainoina esineinä otin matkaani lapsuuden kesämökistä, kun se oli myyty. Loput astiat ostin Ikeasta sillä periaatteella, että jonain päivänä ostan siihen oikeaan mökkiin kunnon astiat, mutta nyt mennään näillä.
Vaikka käytetyn tavaran haaliminen voi olla ahdistavaakin, on siinä myös mahdollisuus tehdä suuria oivalluksia. Sellaisena pidän tiskipöytäämme, joka on koottu kylänmieheltä saadusta teräksisestä tiskitasosta, sekä mummolan vanhasta tiskikoneesta. Ilman varsinaista konetta ja letkuja se toimii paitsi tiskipöydän toisena tukijalkana, myös hyvänä kuivauspaikkana koreineen. Myös rantaan sijoitettu kylältä viskipullolla ostettu vesipata on ollut korvaamaton kuuman veden lähde. Tähän mennessä se ei ole kaivannut saunaa ympärilleen, vaan on toiminut hyvin keskellä pihlajikkoa. Erittäin ylpeä olen myös viininpunaisista ämpäreistämme, jotka kaasoni kanssa koristelimme kukkakuvioin yli kuusi vuotta sitten häitämme varten. Häissä ne palvelivat hienosti hiekalla täytettyinä tuhkakuppeina, minkä jälkeen Mummo ja Vaari ovat säilöneet niitä varastossaan. Nyt ne vihdoin palvelevat alkuperäisessä tarkoituksessaan vesiämpäreinä, joilla kannetaan vettä mäkeä ylös niin tiskausta kuin pyllynpesuakin varten.
Maaleja olemme myös haalineet sieltä ja täältä. On mielenkiintoista, kuinka Mummolan sininen ulkomaali yhdistettynä kaupunkiasuntomme valkoiseen pohjamaaliin sai ulkohuussiin aikaan hyvin saaristolaisen vaikutelman. Melkein tekisi mieleni ostaa sinne Ristomatti Ratian Saaristo-arkku, mutta siihen ei todellakaan ole varaa moneen vuoteen. Nyt toiveissani olisikin jonkinlainen suuri astia vessan kuiviketta varten. Uusi metallinen astia kannella maksaisi yli 20 euroa, mikä tuntuu aika paljolta, jos tarkoituksena on vain säilöä siihen huussikuiviketta.
Köyhän mökinlaittajan on siis pakko tinkiä tavaroiden tuoreudesta mikäli haluaa rahojen riittävän. On kuitenkin ollut hauskaa huomata, kuinka omasta kodistakin löytyy iso kasa tavaraa, jota on vuosien ajan säilönyt tätä hetkeä varten, vaikkei ole sitä silloin tajunnutkaan. Tätä unelmaa on vaalinut mielessään jo niin kauan, että ilman sitä tietyt tavarat olisivat lähteneet kaatopaikalle jo kauan sitten. Se, jos mikä, todistaa sen, että vaikka kesämökin laittaminen velkaisena lapsiperheellisenä vaikuttaa täysin järjettömältä puuhalta, on omista unelmistaan joskus aivan pakko pitää kiinni. Sillä siinä hetkessä kun tajuaa unelmansa toteutuneen, on jotain niin taianomaista, että sen voimalla jaksaa tehdä vaikka mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti