”Mutta onhan siellä kuitenkin sauna?” oli kysymys, johon sai vastata useammankin kerran, kun kertoi ihmisille ostaneensa 14 neliön kesämökin. ”Juu ei ole. Se on 14 neliön mökki. Ei siihen mahdu saunaa” oli yleensä se vastaus.
Kunnon sauna tietysti kuuluu järvenrantamökin perusvarusteisiin, minkä vuoksi sellainen onkin rakennuslistallamme hyvin kärkipäässä. Saunan rakentaminen ei kuitenkaan ole samanlainen projekti kuin vaikkapa vessan rakentaminen, vaan se vaatii hieman enemmän aikaa ja suunnittelua. Etenkin kun kaavoitus ei anna rakentaa mitään 65 metriä lähemmäs rantaa, mikä tarkoittaisi rantasaunaa aika kauas rannasta. Ainoa mahdollisuus saada sauna muualle kuin kallion päälle on poikkeusluvan hankkiminen, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei saunaa saa pystyyn edes muutamassa kuukaudessa.
Koska aikataulut ja rahavarat eivät venyneet mittavaan saunaprojektiin vielä tänä kesänä, isännät päättivät keksiä jotain, mikä mahdollistaa saunomisen. Pitäähän nyt juhannussaunaan päästä, kun vihdoin on oma kesämökki! Kun kaikenlaiset siirrettävät kioskit ja vaunusaunat oli tutkittu ja turhan kalliiksi todettu, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi telttasauna. Erilaisilla messuilla kokeilimme muutamaa mallia, mutta kuten meidän huussiprojektistakin voi päätellä, neliön kokoinen telttasauna ei tuntunut sopivalta. Haussa oli jotain ”vähän isompaa”, johon saisi myös ”jonkinlaisen pesumahdollisuuden”.
Internetin ihmemaailma tarjosi omatoimiselle telttasaunan rakentajalle paljon mahdollisuuksia. Voittajaksi valikoitui lopulta Ruotsin armeijan vanha lääkintäteltta, johon hankittiin kiukaaksi kamiina. Teltan myyjä tosin varoitti, ettei sen kokoinen kamiina lämmitä niin isoa telttaa, mutta isännät päättivät pienentää teltan pinta-alaa irtoseinillä. Teltta ja kamiina irtosivat internetistä tilattuna muutamalla satasella, kun jätti kaikki kalliit lisäosat, kuten viiden litran kuumavesisäiliön ostamatta. Hintaa kun säiliöllä oli melkein neljäsataa, vaikka veden määrä ei olisi riittänyt pesemään kuin puolet porukasta.
Paketti saapui loppukeväästä ja sen yli sadan kilon paino antoi odottaa suuria. Loppujen lopuksi painavinta oli itse telttakangas, jota isännät sitten yhden alkukesän lauantain pystyttivät. Pystyttäminen nimittäin osoittautui huomattavasti hankalammaksi kuin Suomen armeijan puolijoukkuetelttaan tottuneet kokoajat olivat arvanneet. Apua haettiin taas jopa internetistä, jonka suurin anti oli huvipuolella. Kiivasta keskustelua aiheesta käytiin, ilman minkäänlaista lopputulosta. Joku keskustelija jopa vaati heti ilmoittautumaan, jos oli onnistunut moisen teltan kokoamaan. Meidän saunamme seinät kuitenkin olivat pystyssä. Aika pian tosin huomattiin, että kolme metallikeppiä puuttui paketista ja kaiken lisäksi teltan oviaukko osoitti aivan eri suuntaan, kuin mistä järveen pääsisi. Kuitenkin se oli pystyssä vielä muutaman tuulisemman päivän ja ukkosmyräkän jälkeenkin.
Pitkäksi venynyt kasausurakka kuitenkin sai aikaan sen, ettei kukaan ehtinyt saada kamiinaa telttaan ennen juhannusta. Juhannuksena oli siis tarkoitus saunoa ilman, että kukaan oli sitä ehtinyt testata. Juhannusaatto alkoikin sillä, että viiden aikuisen voimin otimme kiinni teltan kulmista ja pyöräytimme sen ensin 90 astetta rantaan päin ja sen jälkeen täydet 180 astetta, kun huomasimme menneemme väärään suuntaan, lisäsimme Matkahuollon toimittavat puuttuvat kepit ja kannoimme kamiinan ja kivet teltan ovesta sisään. Sisälle alettiin myös rakentaa väliseiniä irtopressuista ja oma projektinsa oli siinäkin, että kamiinan savupiipun sai pysymään pystyssä, kun se oli halkaisijaltaan yli puolet teltassa olevaa aukkoa pienempi. Uurastuksen, joka kuitenkin kesti huomattavasti vähemmän aikaa kuin itse teltan kokoaminen, jälkeen meillä oli sauna, jossa oli pieni kiuas kivineen, puupenkki lauteena, sekä pieni pimeä nurkka, jossa oli mahdollista peseytyä. Kuumaa vettä saa erillisestä vesipadasta, joka on lunastettu kylänmieheltä viskipullolla ja kannettu rantaan teltan viereen. Padassa ei tarvitse pitää tulia kuin hetken ajan, kun lämmintä vettä riittää niin tiskaamiseen kuin saunomiseenkin koko päiväksi.
Juhannusaaton iltana, kun olimme syöneet hyvän aterian ja lapset alkoivat näyttää merkkejä väsähtämisestä, isännät laittoivat tulen kamiinaan. Aika pian teltasta alkoi kuulua sihinää veden osuessa kuumille kiville. Isännät ottivat innokkaan Isosiskon mukaan ja pujottelivat pressujen välistä saunaan, joka lopulta oli kutistunut reilun neliön kokoiseksi ja jossa penkillä istuessa polvet ovat kymmenen sentin päässä kamiinasta, mutta takapuoli jää aivan kylmäksi. Silti, kun heiluttelin Pikkusiskoa vaunuissa teltan ulkopuolella, kesäyössä kuului telttakankaan läpi kirkkaana toteamus, kuinka ne varmasti olivat siihenastisen elämän parhaat löylyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti