Kun yrittää rakentaa kesämökin ilman rahaa ja liiemmälti aikaa, ainoa mikä tilanteen voi pelastaa, ovat kunnon apujoukot. Rahattomana olisi nimittäin kätevintä tehdä mahdollisimman paljon itse: kaivaa kuopat, valaa betonit, pystyttää rungot. Mutta kun palkkatöiden ja kahden lapsen ansiosta aikaakaan ei juuri ole, on yritettävä kehittää systeemi, joka edes jollakin tasolla edistäisi asioiden sujumista.
Meille oleellisin apu ovat olleet Mummo ja Vaari. Vaikkemme missään vaiheessa etsineetkään kesäpaikkaa kovin kaukaa mummolasta, tasan kymmenen kilometrin matka pihasta pihaan vaikutti vahvasti ostopäätökseen. Nyt olemme nimittäin voineet pyytää heidät käymään vaikka päivittäin aina jonkin pienen homman tiimoilta. Samalla olemme voineet tilata jääkaapit ja saunateltat suoraan heidän omakotitalonsa pihalle, mistä ne on sitten sopivan tilaisuuden tullen voitu kuljettaa mökille. Piha on myös samalla toiminut välivarastona niin mökille saapuvalle tavaralle kuin sieltä poistuvallekin. Esimerkiksi tyhjät maalipurkit on tähän asti ensin kerätty mummolaan ulkorakennuksen nurkalle ja kuljetettu sieltä sitten isompana lastina jäteasemalle.
Mummo ja Vaari ovat olleet korvaamattomat mökkitalkkarit. Vaari saa terästää taitojaan aina jonkun pienen projektin, kuten vessan portaiden tai vuorilautojen, parissa, kun taas Mummon erikoisalaa on lasten vahtiminen. Ilman Mummon ilmiömäistä taitoa yhtä aikaa leikkiä kotia Isosiskon kanssa, hytkyttää Pikkusiskoa uneen vaunuissa ja keittää päiväkahveja kaasupolttimella huussimme ei olisi vieläkään saanut pintaansa väriä. Emme myöskään muistaisi joka päivä syödä oikeaa ruokaa, ellei Mummo katsoisi kellosta, milloin on hyvä aika ryhtyä laittamaan grilliä päälle.
Mummo ja Vaari ovat myös olleet mökkiprojektimme logistiikkavastaavat, sillä meillä mökinomistajillahan ei ole autoa. Kulkeminen mökille onnistuisi kyllä julkisen liikenteen ja taksin yhdistelmällä, mutta ei silloin, kun matkassa on täysi kattaus astioita Ikeasta tai reilun 200 litran jääkaappi. Vaarin auto yhdistettynä peräkärryllä on ollut kesän ehdoton yhdistelmä.
Täysin korvaamattomien Mummon ja Vaarin lisäksi olemme saaneet apua monilta ihmisiltä lähinnä materiaalin muodossa. Eräs kylänmies luopui vesipadastaan ja isosta läjästä tulitiiliä pientä nestemäistä korvausta vastaan, kun taas naapurista napattiin matkaan kaksi tiskipöydän tasoa, jotka olivat lojuneet nurkalla jo parikin talvea. Sukulaismiehen mökiltä lupasimme hakea pois jättimäiset puupöllit, joista voi rakentaa istuimia nuotion ympärille, ja samalla saimme matkaan kaasupullon. Riihikuivalla rahalla ostimme kaksi pöytäryhmää, jotka ennen palvelivat paikallisen baarin terassilla, kunnes baari lopetettiin. Oudon turvalliselta tuntuu istua noiden pöytien ääressä nauttimassa virvokkeita, kun pöydän pinnasta voi vielä tunnistaa erilaisia juomia.
Materiaalisen avun lisäksi suuri hyöty on ollut sukulaisista ja muista tutuista, jotka ovat käyneet katsomassa mökkiä. Heillä on ollut mahdollista teettää pieniä hommia tai ainakin kannattaa julmetun painavat terassinpöydät paikoilleen kesäkeittiön luokse. Tai osaavilta vierailta on voinut vähintäänkin kysellä neuvoja ja vinkkejä omiin projekteihin.
Ilman kaikkea tätä apua olisimme vielä varmasti aivan lähtökuopissa mökkiprojektin suhteen. Nyt olemme saaneet jo välttämättömimmät mukavuudet, kuten vessan ja kesäkeittiön ja jokainen on päässyt osallistumaan tekemiseen. Korvaukseksi kaikesta avusta voimme vain laajentaa sitä piiriä, joka toivottavasti ryhtyy nauttimaan tuosta kesäpaikasta. Nyt kun saamme vielä puolikuntoisena ostetun veneemme siirrettyä mummolan pihasta omaan rantaan, halukkaat ovat erittäin tervetulleita käyttämään hyväkseen niin sitä kuin muitakin mukavuuksia, joita on yhteisvoimin rakennettu. Tulevina kesinä avuntarve on nimittäin vieläkin suurempi, kun rakennusprojektit kasvavat ja lapset pääsevät järveen jo ihan omin jaloinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti