Neljätoista tehoneliötä

Kun kesämökin kaikki toiminnot on mahdutettava neljääntoista neliöön, asukkaita on viisi ja Suomen kesässä sadepäiviä aika monta, vaihtoehtoja on vain yksi: jokainen neliösentti suojassa olevaa tilaa on käytettävä hyödyksi mahdollisimman tehokkaasti ja mökin on samalla toimittava niin makuuaittana, keittiönä kuin varastonakin.

Pieneenkin mökkiin olisi mahdollista mahduttaa aika paljon toimintoja, jos sinne ei tarvitsisi asetella sänkyjä. Telttamajoitus kahden pienen lapsen kanssa ei kuitenkaan houkuttele ollenkaan, joten petipaikat on parasta rakennella sisätiloihin. Tällä hetkellä sänkyjen virkaa tekevät kaksi vuodesohvaa ja yksi irtopatja. Pärepohjainen vuodesohva tuotiin Mummolasta mutkan kautta, kun taas puusohvan mökin edellinen omistaja jätti jälkeensä. Järjestely toimisi muuten ihan hyvin, mutta puusohva on Kummienolle auttamattoman lyhyt ja kapea. Lisäksi laiskana sänkyjen petaajana minä kammoan joka-aamuista ja –iltaista petausrupeamaa, jonka aikana paikkaa joutuvat vaihtamaan niin vaatelaatikot kuin roskiskin. Olenkin ryhtynyt harkitsemaan ratkaisuksi kerrossänkyä, jonka alasänky on 120 senttiä leveä. Se ja pärepohjainen sohva veisivät päiväsaikaan hieman enemmän tilaa, mutta toisaalta nostaisivat Isän pois patjalta lattialta ja mahduttaisivat Kummienon jalatkin pehmeälle alustalle.

Nukkumisen lisäksi eniten tilaa mökissä vievät keittiötoiminnot. Pelkästään astioiden säilytykseen tarvitaan paljon tilaa, minkä lisäksi kaasujääkaappimme on markkinoiden suurin jenkkimallinen. Olisimme tietenkin voineet hankkia pienemmänkin jääkaapin, mutta toisaalta autoton seurue ei pääse kovin usein kauppaan täydentämään varastoja, eikä pussikeittoja ole kiva kovin kauan syödä. Tällä hetkellä keittiön virkaa toimittavat jääkaapin lisäksi puinen varastohylly, johon on kasattu vanhoissa muovisissa monitoimikoreissa niin astiat kuin kuivaruoatkin. Työtilaa on saatu raahaamalla hyllyn viereen kotikeittiön uudistuksesta yli jäänyt alakaappi, jonka päälle laitettiin hieman leveämpi puulevy. Sen yläpuolelle saa myös hyllyjä, jotka voi täyttää kaikenlaisella tavaralla kattiloista kahvipurkkeihin.

Ruokailua ei neliöihin enää saatu sovitettua, vaikka yhdellä seinällä pieni pöytä onkin. Tällä hetkellä se toimii lähinnä kaikenlaisten tavaroiden laskupaikkana, mutta ehkä siinä syksyn tullen voi iltaisin täytellä ristikkoja kynttilänvalossa lasten käytyä nukkumaan. Ruokapöytiä olemme sijoittaneet paitsi kapealle terassille, myös ulos erilliseen paviljonkiin. Aiottua massiivisempi kuusikulmainen paviljonki onkin osoittautunut todella käteväksi, sillä sen hyttysverkot oikeasti pitävät hyttyset loitolla. Tähän asti olemme jokaisella mökillä kärvistelleet iltaisin hienon aterian ääressä huitoen hyttysiä pois nenän edestä samalla kun huppujen nauhat on vedetty niin tiukalle, ettei pientä pihvinpalaa suurempaa kerta-annosta ole aukosta saanut mahtumaan. Enää ei ole sitä ongelmaa.

Ruoanlaitto on tällä hetkellä ulkoistettu terassille, missä kolmen polttimen grilli ja erillinen kaasukeitin palvelevat aamusta iltaan. Lisäksi pihalla on nuotiopaikka, jossa kärsivällisyydellä saa aikaan ainakin grillimakkaraa ja vihannesnyyttejä, kunhan metsäpalovaroitus ei ole voimassa. Kaasugrilli on siis aivan ehdoton väline, jos haluaa syödä joka päivä, ja vielä juoda päiväkahvit päälle.

Sisällä mökissä neliöt siis kuluvat lähinnä nukkumiseen ja ruoan säilyttämiseen. Kolmas tärkeä, mutta sitäkin haastavampi toiminto on tavaroiden varastoiminen. Viisi ihmistä tarvitsee muutamankin päivän mökkeilyä varten jonkin verran tavaraa, varsinkin kun yksi mökkeilijöistä on vasta muutaman kuukauden ikäinen. Tällä hetkellä ongelma on ratkaistu niin, että vaatteet, vaipat ja muut henkilökohtaiset tavarat on lajiteltu kannellisiin muovilaatikoihin, joita pyörien avulla siirrellään paikasta toiseen lähinnä sänkyjen levittämisen vuoksi. Petivaatteet ovat päivisin sohvien alla puulaatikoissa ja pöydän alla on pari koria leluja ja muuta sälää varten. Seinät ovat täynnä nauloja ja puunaulakoita, joihin on ripustettu kaikkea mahdollista kirveestä uimapukuihin ja pyyhkeisiin. Suurin osa työkaluista on sentään saatu varastoitua naapurilta vuokrattuun pieneen liiteriin. Tällä hetkellä toivelistan ykkösenä onkin rivi hyllyjä mahdollisimman ylös seinille, jotta hammasharjat ja hyttysmyrkyt saisi pois keskeltä pöytää ja ruokien seasta. Kuulemma onnistuu heti, kun hankin materiaalit.

Viisi henkeä voi siis majoittua neljääntoista neliöön, kunhan osa toiminnoista on sijoitettu seinien ulkopuolelle. Varastointi vaatii paljon kehittelemistä ja mielikuvitusta, mutta siitä onneksi on kokemusta, kun on vuosia asunut lapsiperheellisenä Helsingin kalliissa neliöissä. Seinille ripustaminen ja siirrettävien säilytysratkaisujen kehitteleminen on siis tuttua puuhaa.

Kesäretkellä

Innokkaina mökinlaittajina meidänkin piti tehdä päiväretki Loma-asuntomessuille Mäntyharjulle. Tavoitteena ei tietenkään ollut löytää sieltä täydellistä ratkaisua kaikkiin pulmiimme, vaan enemmänkin halusimme haistelemaan mökkirakentamisen tuulia ja saamaan joitain pieniä vinkkejä tulevia päätöksiä varten. Opimme retkellä viisi tärkeää asiaa.

1. Loma-asuntomessut ovat nimensä veroisesti loma-asuntomessut eivätkä todellakaan mitkään mökkimessut. Yksikään loma-asunnoista ei tainnut olla alle 100 neliön, eikä yksikään luottanut kantoveteen, vaan jokaisessa esittelykohteessa oli kunnallistekniikka kohdillaan.

2. Saunan lauteille voi saada suoran näkymän järvelle. Hirsirakentamista harjoittavien yritysten katalogeja selatessa tulee aina mieleen, että yllättäen ihmiset eivät taida haluta katsella saunan lauteilta järvelle. Jokaisen saunan ja järven väliin on nimittäin laitettu joko pesuhuone tai pukuhuone. Yllättäen pukuhuoneet myös ovat niin suuria, että pukeutumaan mahtuu tuplasti se määrä ihmisiä mitä mahtuu saunan lauteille. Messuilta kuitenkin löysimme useammankin saunan, joissa suuri ikkuna vastapäätä lauteita avasi näkymän järvelle. Emme siis olekaan ainoita suomalaisia, jotka löylyissä haluavat tuijottaa muutakin kuin paneeliseinää.

3. Vanha on kaunista. Kävimme heti messualueelle saavuttuamme tutustumassa kivipytinkiin, jonka myyntihinta oli 650 000 euroa. Talossa tai sen pihasaunassa ei ollut mitään, mistä olisin pitänyt. Vähän myöhemmin vastaan tuli entinen uittokämppä, joka oli remontoitu nykyaikaiseksi loma-asunnoksi. Kämpässä oli paljon sormipaneelia, 1950-luvun puuhella keittiön nurkassa sekä 30 senttiä leveästä haapalankusta tehdyt saunan lauteet. Kämppä myös sijaitsi niemen nokassa, joten rantaviivaa oli tontin kolmella laidalla. Kohde oli huutokaupattavana ja korkein huuto oli sillä hetkellä 370 000 euroa. En ihan ymmärtänyt hintojen välistä epäsuhtaa.

4. Isot terassit ovat ihania. Suomalaisissa hirsimökeissä on ollut vakiona aina se noin puolitoista metriä leveä terassi, johon juuri ja juuri mahtuu kaksi tuolia vierekkäin, mutta joka houkuttelee syleilyynsä kaikki tontin hyttyset. Nyt lähes kaikissa messukohteissa oli paljon avointa terassia, johon oli mahdollista tehdä omat kulmaukset niin grillaamiseen, syömiseen kuin kansituolissa löhöilyynkin. Terasseilta myös lähti portaita monesta kohdasta ja moneen suuntaan, kun ainakin meidän mökkimme metrin levyiset portaat tuntuvat palvelevan aina joko istuskelupaikkana, leikkialustana tai tavaroiden varastona.

5. Jukka Rintala ei taida pitää saunomisesta. Tai mökkeilystä ylipäätään. Yksi messukohteista oli vaatesuunnittelija Jukka Rintalan sisustama. Sisustuksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mitä nyt ainoassa lastenhuoneessa oli vain yksi sänky keskellä lattiaa ja koulupöytä, vaikka yleensä lastenhuoneiden neliöt on käytetty hyvin tarkkaan. Omituista kohteessa kuitenkin oli sen sauna. Pieni sisäsauna näytti kerrostaloasunnon perussaunalta, jota uudiskohteiden urakoitsija tarjoaa halvimpana vaihtoehtona. Suurin toivein astuinkin ulos talosta katsomaan rantasaunaa, josta parikin ihmistä sisällä puhui, kunnes tajusin, ettei rantasaunaa ollut. Kyseinen messukohde olikin kuin todella pienen perheen omakotitalo, joka oli lennähtänyt jostain Riihimäeltä Mäntyharjulle järven rantaan.

Kannattiko siis ajaa Mäntyharjulle asti näiden oppien vuoksi? Ehkä palkkioksi ei riitä vain sen tajuaminen, että itse vaadin loma-asunnon saunalta jotain muuta kuin kerrostaloasunnon saunalta, tai että kolmikerroksinen kivitalo ei istu suomalaiseen järvimaisemaan. Kuitenkin pelkästään se huomio, kuinka modernilta mutta myös äärimmäisen perinteiseltä leveät haapalauteet näyttävät, sai ajomatkan tuntumaan vaivan arvoiselta. Myös joka ikinen huippulukoin varustettu tehdasovi näytti naurettavalta verrattuna siihen kämpän oveen, joka oli vanhan mallin mukaan sormipaneloitu ikkunasta alaspäin. Kesäretkemme jälkeen siis tiedän suuntaavani katseeni pikemminkin historiaan kuin tulevaisuuteen, kun ryhdyn tekemään vaikeita päätöksiä oman mökin suhteen.

Apujoukkoja ja muita turisteja

Kun yrittää rakentaa kesämökin ilman rahaa ja liiemmälti aikaa, ainoa mikä tilanteen voi pelastaa, ovat kunnon apujoukot. Rahattomana olisi nimittäin kätevintä tehdä mahdollisimman paljon itse: kaivaa kuopat, valaa betonit, pystyttää rungot. Mutta kun palkkatöiden ja kahden lapsen ansiosta aikaakaan ei juuri ole, on yritettävä kehittää systeemi, joka edes jollakin tasolla edistäisi asioiden sujumista.

Meille oleellisin apu ovat olleet Mummo ja Vaari. Vaikkemme missään vaiheessa etsineetkään kesäpaikkaa kovin kaukaa mummolasta, tasan kymmenen kilometrin matka pihasta pihaan vaikutti vahvasti ostopäätökseen. Nyt olemme nimittäin voineet pyytää heidät käymään vaikka päivittäin aina jonkin pienen homman tiimoilta. Samalla olemme voineet tilata jääkaapit ja saunateltat suoraan heidän omakotitalonsa pihalle, mistä ne on sitten sopivan tilaisuuden tullen voitu kuljettaa mökille. Piha on myös samalla toiminut välivarastona niin mökille saapuvalle tavaralle kuin sieltä poistuvallekin. Esimerkiksi tyhjät maalipurkit on tähän asti ensin kerätty mummolaan ulkorakennuksen nurkalle ja kuljetettu sieltä sitten isompana lastina jäteasemalle.

Mummo ja Vaari ovat olleet korvaamattomat mökkitalkkarit. Vaari saa terästää taitojaan aina jonkun pienen projektin, kuten vessan portaiden tai vuorilautojen, parissa, kun taas Mummon erikoisalaa on lasten vahtiminen. Ilman Mummon ilmiömäistä taitoa yhtä aikaa leikkiä kotia Isosiskon kanssa, hytkyttää Pikkusiskoa uneen vaunuissa ja keittää päiväkahveja kaasupolttimella huussimme ei olisi vieläkään saanut pintaansa väriä. Emme myöskään muistaisi joka päivä syödä oikeaa ruokaa, ellei Mummo katsoisi kellosta, milloin on hyvä aika ryhtyä laittamaan grilliä päälle.

Mummo ja Vaari ovat myös olleet mökkiprojektimme logistiikkavastaavat, sillä meillä mökinomistajillahan ei ole autoa. Kulkeminen mökille onnistuisi kyllä julkisen liikenteen ja taksin yhdistelmällä, mutta ei silloin, kun matkassa on täysi kattaus astioita Ikeasta tai reilun 200 litran jääkaappi. Vaarin auto yhdistettynä peräkärryllä on ollut kesän ehdoton yhdistelmä. 

Täysin korvaamattomien Mummon ja Vaarin lisäksi olemme saaneet apua monilta ihmisiltä lähinnä materiaalin muodossa. Eräs kylänmies luopui vesipadastaan ja isosta läjästä tulitiiliä pientä nestemäistä korvausta vastaan, kun taas naapurista napattiin matkaan kaksi tiskipöydän tasoa, jotka olivat lojuneet nurkalla jo parikin talvea. Sukulaismiehen mökiltä lupasimme hakea pois jättimäiset puupöllit, joista voi rakentaa istuimia nuotion ympärille, ja samalla saimme matkaan kaasupullon. Riihikuivalla rahalla ostimme kaksi pöytäryhmää, jotka ennen palvelivat paikallisen baarin terassilla, kunnes baari lopetettiin. Oudon turvalliselta tuntuu istua noiden pöytien ääressä nauttimassa virvokkeita, kun pöydän pinnasta voi vielä tunnistaa erilaisia juomia.

Materiaalisen avun lisäksi suuri hyöty on ollut sukulaisista ja muista tutuista, jotka ovat käyneet katsomassa mökkiä. Heillä on ollut mahdollista teettää pieniä hommia tai ainakin kannattaa julmetun painavat terassinpöydät paikoilleen kesäkeittiön luokse. Tai osaavilta vierailta on voinut vähintäänkin kysellä neuvoja ja vinkkejä omiin projekteihin.

Ilman kaikkea tätä apua olisimme vielä varmasti aivan lähtökuopissa mökkiprojektin suhteen. Nyt olemme saaneet jo välttämättömimmät mukavuudet, kuten vessan ja kesäkeittiön ja jokainen on päässyt osallistumaan tekemiseen. Korvaukseksi kaikesta avusta voimme vain laajentaa sitä piiriä, joka toivottavasti ryhtyy nauttimaan tuosta kesäpaikasta. Nyt kun saamme vielä puolikuntoisena ostetun veneemme siirrettyä mummolan pihasta omaan rantaan, halukkaat ovat erittäin tervetulleita käyttämään hyväkseen niin sitä kuin muitakin mukavuuksia, joita on yhteisvoimin rakennettu. Tulevina kesinä avuntarve on nimittäin vieläkin suurempi, kun rakennusprojektit kasvavat ja lapset pääsevät järveen jo ihan omin jaloinkin.

Juhannuksena saunaan

”Mutta onhan siellä kuitenkin sauna?” oli kysymys, johon sai vastata useammankin kerran, kun kertoi ihmisille ostaneensa 14 neliön kesämökin. ”Juu ei ole. Se on 14 neliön mökki. Ei siihen mahdu saunaa” oli yleensä se vastaus.

Kunnon sauna tietysti kuuluu järvenrantamökin perusvarusteisiin, minkä vuoksi sellainen onkin rakennuslistallamme hyvin kärkipäässä. Saunan rakentaminen ei kuitenkaan ole samanlainen projekti kuin vaikkapa vessan rakentaminen, vaan se vaatii hieman enemmän aikaa ja suunnittelua. Etenkin kun kaavoitus ei anna rakentaa mitään 65 metriä lähemmäs rantaa, mikä tarkoittaisi rantasaunaa aika kauas rannasta. Ainoa mahdollisuus saada sauna muualle kuin kallion päälle on poikkeusluvan hankkiminen, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei saunaa saa pystyyn edes muutamassa kuukaudessa.

Koska aikataulut ja rahavarat eivät venyneet mittavaan saunaprojektiin vielä tänä kesänä, isännät päättivät keksiä jotain, mikä mahdollistaa saunomisen. Pitäähän nyt juhannussaunaan päästä, kun vihdoin on oma kesämökki! Kun kaikenlaiset siirrettävät kioskit ja vaunusaunat oli tutkittu ja turhan kalliiksi todettu, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi telttasauna. Erilaisilla messuilla kokeilimme muutamaa mallia, mutta kuten meidän huussiprojektistakin voi päätellä, neliön kokoinen telttasauna ei tuntunut sopivalta. Haussa oli jotain ”vähän isompaa”, johon saisi myös ”jonkinlaisen pesumahdollisuuden”.

Internetin ihmemaailma tarjosi omatoimiselle telttasaunan rakentajalle paljon mahdollisuuksia. Voittajaksi valikoitui lopulta Ruotsin armeijan vanha lääkintäteltta, johon hankittiin kiukaaksi kamiina. Teltan myyjä tosin varoitti, ettei sen kokoinen kamiina lämmitä niin isoa telttaa, mutta isännät päättivät pienentää teltan pinta-alaa irtoseinillä. Teltta ja kamiina irtosivat internetistä tilattuna muutamalla satasella, kun jätti kaikki kalliit lisäosat, kuten viiden litran kuumavesisäiliön ostamatta. Hintaa kun säiliöllä oli melkein neljäsataa, vaikka veden määrä ei olisi riittänyt pesemään kuin puolet porukasta.

Paketti saapui loppukeväästä ja sen yli sadan kilon paino antoi odottaa suuria. Loppujen lopuksi painavinta oli itse telttakangas, jota isännät sitten yhden alkukesän lauantain pystyttivät. Pystyttäminen nimittäin osoittautui huomattavasti hankalammaksi kuin Suomen armeijan puolijoukkuetelttaan tottuneet kokoajat olivat arvanneet. Apua haettiin taas jopa internetistä, jonka suurin anti oli huvipuolella. Kiivasta keskustelua aiheesta käytiin, ilman minkäänlaista lopputulosta. Joku keskustelija jopa vaati heti ilmoittautumaan, jos oli onnistunut moisen teltan kokoamaan. Meidän saunamme seinät kuitenkin olivat pystyssä. Aika pian tosin huomattiin, että kolme metallikeppiä puuttui paketista ja kaiken lisäksi teltan oviaukko osoitti aivan eri suuntaan, kuin mistä järveen pääsisi. Kuitenkin se oli pystyssä vielä muutaman tuulisemman päivän ja ukkosmyräkän jälkeenkin.

Pitkäksi venynyt kasausurakka kuitenkin sai aikaan sen, ettei kukaan ehtinyt saada kamiinaa telttaan ennen juhannusta. Juhannuksena oli siis tarkoitus saunoa ilman, että kukaan oli sitä ehtinyt testata. Juhannusaatto alkoikin sillä, että viiden aikuisen voimin otimme kiinni teltan kulmista ja pyöräytimme sen ensin 90 astetta rantaan päin ja sen jälkeen täydet 180 astetta, kun huomasimme menneemme väärään suuntaan, lisäsimme Matkahuollon toimittavat puuttuvat kepit ja kannoimme kamiinan ja kivet teltan ovesta sisään. Sisälle alettiin myös rakentaa väliseiniä irtopressuista ja oma projektinsa oli siinäkin, että kamiinan savupiipun sai pysymään pystyssä, kun se oli halkaisijaltaan yli puolet teltassa olevaa aukkoa pienempi. Uurastuksen, joka kuitenkin kesti huomattavasti vähemmän aikaa kuin itse teltan kokoaminen, jälkeen meillä oli sauna, jossa oli pieni kiuas kivineen, puupenkki lauteena, sekä pieni pimeä nurkka, jossa oli mahdollista peseytyä. Kuumaa vettä saa erillisestä vesipadasta, joka on lunastettu kylänmieheltä viskipullolla ja kannettu rantaan teltan viereen. Padassa ei tarvitse pitää tulia kuin hetken ajan, kun lämmintä vettä riittää niin tiskaamiseen kuin saunomiseenkin koko päiväksi.

Juhannusaaton iltana, kun olimme syöneet hyvän aterian ja lapset alkoivat näyttää merkkejä väsähtämisestä, isännät laittoivat tulen kamiinaan. Aika pian teltasta alkoi kuulua sihinää veden osuessa kuumille kiville. Isännät ottivat innokkaan Isosiskon mukaan ja pujottelivat pressujen välistä saunaan, joka lopulta oli kutistunut reilun neliön kokoiseksi ja jossa penkillä istuessa polvet ovat kymmenen sentin päässä kamiinasta, mutta takapuoli jää aivan kylmäksi. Silti, kun heiluttelin Pikkusiskoa vaunuissa teltan ulkopuolella, kesäyössä kuului telttakankaan läpi kirkkaana toteamus, kuinka ne varmasti olivat siihenastisen elämän parhaat löylyt!