Huussi vai huvila?

Aloittelevalle mökkeilijälle 14 neliön hirsihuone on sinällään ihan sopiva, mutta yksi oleellinen elementti puuttuu – nimittäin vessa. Kyllä metsässäkin aikansa kyykkii, mutta kun naapureita on kahdella puolella, kolmannella autotie ja neljännellä kalaisa järvi, olisi jossain vaiheessa ihan mukava päästä asioille seinien sisäpuolellekin. Siksipä viime kesänä heti kauppakirjat allekirjoitettuamme aloitimme siitä oleellisimmasta rakennusprojektista.

Vaatimuksemme mökkivessalle olivat hyvin yksinkertaiset: iso ja valoisa koppi, joka ei haise. Viimeinen kohta oli helpoin toteuttaa, sillä meillä oli jo pariltakin mökiltä hyviä kokemuksia yksinkertaisesta Euromakista, josta on oikealla hoidolla mahdollista saada hyvinkin hajuton. Lisäksi minua on siinä mallissa aina viehättänyt se, että tavara laskeutuu pimeään putkeen kuin mustaan aukkoon, josta tuotoksia ei tarvitse katsella.

Lähdimme rakentamaan koppia Euromakin ympärille. Kyseinen muovihökötys määräsi ensimmäisenä istuinkorkeuden, minkä jälkeen aloimme sopivaan kohtaan ison kuusen juurelle mittailla leveys- ja syvyyssuuntia. Yhtenä tavoitteena oli saada kerrankin ulkohuussi, jossa on tilaa olla, joten ulkomitat paisuivat hyvinkin massiivisiksi. Tähän vessaan ei ainakaan tarvitse peruuttaa sisälle. Toinen toive oli saada vessaan ikkunoita, jotta valo pääsisi sisälle. Ja taisihan toivoja haaveilla myös siitä, kuinka vessassa istuessaan voisi katsella järvelle. Vanhoja talon ikkunoita tuli lopuksi kolmelle seinälle ja järvinäköalakin on taattu.

Itsessään huussi on koottu lekaharkoista, raakapuusta ja pohjamaalatusta seinäpaneelista. Samaa paneelia laitettiin myös sisälle takaseinään sekä muiden seinien alaosaan. Yläosaan jätettiin pelkkä ulkopaneeli, jotta sisätiloissakin olisi vähän kolmiulotteisuutta. Lattia ja istuinosa nikkaroitiin höylätystä lattialaudasta, sillä minun henkilökohtainen painajaiseni on raakalauta, johon jokainen huussikuivikkeen muru takertuu kuin takiainen, eikä lähde edes katuharjalla irti. Siitäkin nimittäin on kokemusta. Katolla on huopaa, jonka Isä kesän helteisimpinä päivinä sinne naulasi, ja muistuttaa sankariteostaan edelleen.

Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa huussin maalausprosessi on kiivaimmillaan. Sisäosan panelointi sekä ulkolaipio ovat jo saaneet värinsä, ulkomaali odottaa tilavan huussin nurkassa, samoin kuin lattia- ja istuinväri. Sisätilan syvennysosan maali odottaa kotona vaatehuoneessa kotiremontin jäljiltä. Sisäosan väritys myötäilee vaalean siniharmaan sävyjä, sillä sen on todettu tuovan tarpeeksi valoa ja pitävän hyttyset ja kärpäset mahdollisimman paljon poissa. Ulkopuoli taas on vihertävän harmaa, vieressä kasvavien mäntyjen kaarnaa mukaillen. Vaari nikkaroi leveästä lankusta portaat juuri kun aloin tottua kiipeämään lähes metrin korkeudella olevalle kynnykselle ja ottamaan laskeutuessa juuri oikeasta ovenkarmin kohdasta kiinni, etten syöksy alla pilkistävään terävään kiveen. Pakko myöntää, että portaita pitkin on paljon helpompaa.

Lopputulos muistuttaa ulkoapäin hyvin paljon lippakioskeja, joita ainakin Helsingin kadunkulmissa näkyy. Huussi nököttää komeana ja korkeana huoltotien varrella lähes täsmälleen saman etäisyyden päässä niin mökistä, nuotiopaikasta kuin tulevan saunamökin paikastakin. Sisäpuolelta se on valoisa, kuten pitikin, ja sinne mahtuu yksi istumaan styroksi-istuimella, yksi istumaan lattialla potalla ja vielä yksi istuimen laitaan pitämään toisille seuraa. Siinä istuessaan voi katsella joko järvelle päin tai mökiltä kalliota alas laskeutuvaa polkua kohti, tai sitten voi katsella metsää, johon tulevina vuosina toivottavasti kohoaa uusi saunamökki. Huussiin on myös suunniteltu lehtitelinettä, mutta se saattaisi olla viimeinen niitti sille, että kukaan ei tule sieltä enää koskaan pois.